Ompelu on mukavaa!

Olemme koulussa ommelleet viime viikkoina melko paljon ja onkin ollut hauska huomata, kuinka olen oppinut ompelemaan. Lähtökohdat käsitöiden tekemiseen oli heikot kohdallani, sillä olen ollut ala- ja yläasteen puukäsitöissä ja niitä olen harrastanut vapaa-ajalla jonkun verran, toisin kuin perinteisiä tekstiilikäsitöitä. Ompelu on oikeastaan osoittautunut erittäin hauskaksi puuhaksi, lukuun ottamatta muutamaa kinkkistä hommaa, kuten piilovetoketjun ompelemista tyynyyn. Ei ole peace of cake se. Verhojen suunnittelu ja ompelu on ollut tähän asti isoin ompelutyömme. Siitä laadimme myös  laajemman raportin työohjeineen, jonka julkaisen myöhemmin blogissa. Tässä ompeluspuuhistamme vähän kuvamateriaalia.


 Suunnitelemani verhot valmiina paikallaan olohuoneessani

Verhoihin tuli suunnitella myös sopiva sohvatyyny, josta tuli tällainen.

Tyynyn hulpioista letitetyt yksityiskohdat

Kinkkinen piilovetoketju

Koulun kahvihuoneeseen opettaja tilasi muutaman rahinpäällisen, josta minun versio tässä

Tukikankaiden käyttöä opettelelimme tekemällä erilaisia pussukoita

Pipoja ja tuubihuiveja on tyttärelle tullut myös tehtyä muutama pari, tällä kertaa suloisesta kettutrikookankaasta. Trikoopipoista on tullut ihan tytön lemppareita, sillä ne ovat pehmeitä, eivätkä kutia tai hiosta. 

Vielä kun saisin mummulta perimäni kauniin vanhan singerin huoltoon ja sitä kautta toimintakuntoon niin ompeluksia voisi tehdä myös kotona aina kun inspiraatio iskee.